Autokauppa osaltaan alkaa nostamaan päätänsä taas – kuten jokainen kesä. Sitä myötä maahantuonti toimeksiannot lisääntyy. ”Trendinomaisesti” asiakkaat ovatkin ponnistaneet etsimään hybridien ja täyssähköautojen sijaan ihan perinteistä diesel- tai bensakoneista autoa. Myös autokauppias miettii varastojen täydentämistä syksyä kohti.
Tuontiin liittyviä kustannuksia on hyvä tarkastella, joten käydään tässä blogissa hiukan läpi kulurakennetta, mutta tartutaan etenkin Unionimme järjestämään piilokuluun arvonlisäveroon.
Ajatellaan tilanne missä asiakas etsii 3 vuotiasta autoa, joten helpoin tapa tietenkin lähestyä asiaa on tutkia Saksan markkinoita – mikäli oikeanlaista autoa ei Suomesta löydy. Kolmisen vuotta vanha auto löytyy helpoiten esimerkiksi Saksan leasingpalautus markkinoilta. Leasingpalautus on luonnollisesti yritys käytössä ollut auto, joka sisältää siis alv – vähennyskelpoisen erän, mikä on tällä hetkellä Saksassa 19%. Hinnan päälle luonnollisesti tulee hankintakustannuksia, kuten rahti, tarkastajan tai ostajan komissio ja autokohtainen autovero sekä rekisteröintikustannukset. Rahoituksen järjestämiseen liittyy toki pankin kuluja lisäksi.
Hankitaan EU jäsenmaasta yrityskäytössä ollut auto, joten ostamme yrityksenä sen luonnollisesti alv0% hinnalla eli yhteisöhankintana. Alv vähennetään ostomaahan. Autojätti Saksan kohdalla alv on 19% tällä hetkellä vuonna 2025. Kun auto tuodaan Suomeen -> myydessä alv kuitataan Suomeen. Suomessa arvonlisävero on tällä hetkellä vuonna 2025 25.5% – mikä tarkoittaa sitä, että hinnan päällä on piilevä 6.5% hintalappu, joka menetetään arvonlisäveron tilityksessä. Käytännössä siis mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin laskea alv-erä tämän auton myyntihinnan päälle.
Ajatellaan toinen tilanne missä autoliike täyttää varastojaan esimerkiksi Saksasta ostetuilla yrityspalautus autoilla, mitkä ovat kaikki alv-vähennyskelpoisia. Tarkoittaa siis sitä, että kun tuodaan esimerkiksi 100 kappaletta autoja, joiden keskiarvo myyntihinnat liikkuu 40k€ paikkeilla niin tämä 6.5% hintalappu maksaa kauppiaalle 375k€. Tämä on siis todella erä minkä maahantuoja menettää arvonlisäveron erotuksessa maiden välillä.
Lopultahan – kuten aina kuluttaja maksaa viulut. Kaiken huipuksi Saksan valtiohan korjasi talouttansa koronavuosina arvonlisäveron alennuksella. Silloin arvonlisävero Saksassa oli alimmillaan 16% kun samaan aikaan vero oli suomessa 24%. Tällöin hintalappu oli 8% arvonlisäveron erotukselle. Samaisena aikana muuten käytettyjen autojen maahantuonti oli kovimmassa temmossaan.
On hyvä kuitenkin huomioida, että autovero ei kirjanpidossa kirjattuna nosta arvonlisäveron määrää. Auton myyntihinnasta ensin vähennetään toteutuvan autoveron osuus ja jäljelle jäävästä osuudesta maksetaan myyntimaahan arvonlisävero. Esimerkiksi auton myyntihinta 40k€ , autovero 9000€ = autoveroton myyntihinta 31k€ ja tästä summasta maksetaan arvonlisävero myyntimaahan.
Tämä tietenkin aiheuttaa pohdintaa siitä, millä tavalla arvonlisäveron perusperiaate toteutuu. Verokohteluhan on siis useissa hyödykkeissa samanlainen, eli asia ei koske sinänsä pelkkää autokauppaa. Alv on järjestelmä mikä lupaa korjata markkinoiden vääristymiä ja ajaa samalla kilpailuedun tasaamisen tavoitetta.
Mikä perusperiaate tässä tapauksessa toteutuu?
